Vuosi on ollut todella monella tavalla merkityksellinen sosialidemokraattiselle liikkeelle. Me nousimme jälleen hallitukseen ja sitä kautta vastuunkantajien joukkoon. Aivan jytkyä ei tullut, mutta hieno oli eduskuntavaalin tulos ja siitä voivat olla mielissään sekä ehdolla olleet että tukiryhmät. Unohtaa ei tietenkään sovi äänestäjiä, joiden valinnat tekivät kaiken mahdolliseksi. Eikä ole tarvinnut selitellä haluaan väistellä voittajan vastuuta, kun asioihin on otettu kiinni kaikella tarmolla ja taidolla.
Ensi vuonna käydään taas parit vaalit. Silloin meitä aktiivisesti yhteiskuntaan suhtautuvia tarvitaan jälleen tekemään sitä työtä, jonka turvin voimme säilyä vaikuttajien joukossa kantamassa vastuuta ja rakentamalla tulevaisuudelle pohjaa. On tärkeää muistaa, että se tulevaisuus syntyy siitä, että meillä säilyvät tuotanto ja sen tekijät. Heidän työnsä tuloksilla on mahdollista rakentaa ja turvata hyvinvointi tasapuolisesti kaikille. Tulevaisuus syntyy siis tämän päivän työstä ja sen tekijöistä.
Maailma näyttää hiukan paremmalta, kuin vuosi sitten. Telakalle on luvassa töitä ja sen myötä monet yritykset voivat odottaa vilkkaampia aikoja. On heitä, jotka rakentavat laivoja ja tuottavat niihin osia ja on heitä, jotka tavalla tai toisella pitävät huolta laivojen rakentajista ja rakennuspaikoista. Tämä on se kiertokulku, joka turvaa yhteisen, turvallisen, taloudellisen ja sosiaalisen tulevaisuuden.
Raamisopimus saatiin aikaan. Sitä voisi pitää melkoisena voittona terveelle järjelle. Tilanne oli jännittävä neuvottelujen loppumetreille asti. Monenlaisia uhkakuvia leijui ilmassa kuvailemassa hetkeä, jolloin raamisopimus olisi ollut haudattava haave. Onneksi näin ei käynyt.
Olisi todella upea asia, jos sillä vielä olisi jonkinlainen ehkäisevä vaikutus tuohon YT-aaltoon, joka viime aikoina on vellonut työmarkkinoilla. Kyllä tässä joutuu väkisinkin ihmettelemään, miten kuvitellaan ihmisten elävän, kun työpaikat vähenevät, työttömyyskorvauksen ehtoja halutaan kiristää, eläkeikää nostaa ja entistä nuoremmat katsotaan ikänsä johdosta työnantajille taloudelliseksi riskiksi. Eivät kaikki voi ryhtyä palveluyrittäjiksikään. Tukanleikkuuta ja paidanpesua ei kuitenkaan kaikille riitä. Eikä ilman tuotantoa ole mahdollista saavuttaa sitä lisäarvoa, jolla palvelut turvataan. Olisi mainio juttu, jos nyt saavutettu sopimus jotenkin auttaisi tähänkin pulmaan. Voitaisiin lopettaa se YT-vimma ja ryhtyä tekemään työtä. Siitä se maailma paranisi.
Julkisten menojen kasvu huolettaa kansalaisia. Se on oikein. Ei millään sektorilla pidä elää kuin pellossa. Säästötoimet kohdistuvat varsin rajuinakin yleiseen turvallisuuteen ja apua tarvitsevien ihmisten elämiseen. Suunniteltu huutolaisratkaisu vanhustenhoidossa on paluuta sadan vuoden takaiseen aikaan, jolloin homma hoidettiin kunnantuvan pihalla yleisenä huvitilaisuutena. Kaunis periaatteellinen tavoite on laitoshoidon vähentäminen ja vanhusten sijoittaminen kodinomaiseen hoitoympäristöön. Mitenkähän onnistuu, kun homma on hoidettava ehkä kiivaankin tarjouskilpailun jälkeen tiukalla katteella ympärivuorokautisena työnä. Jaksaako hoitaja ja mitä sitten, kun ei enää jaksa. Onkohan tuo tullut mieleen juttua suunnitellessa?
Ei kai ole periaatteellista syytä vastustaa kehitystä, silloin kun se tapahtuu ihmisen ehdoilla ja hyväksi. Mutta kun sen ilmiöt ja niiden arvo mitataan pelkästään rahan säästymisellä, ollaan melko kaukana siitä ajatuksesta, että yhteiskunta olisi ihmistä varten. Eikö sen pitäisi olla juuri niin päin, eikä ihmisen pitäisi olla yhteiskuntaa varten.
Pianhan se on taas joulukin. Ihmisen mielen täyttää harras ja rauhallinen tunnelma, kun hän joululaulujen iloisessa melskeessä, valojen loisteessa ja markettien tunnelmissa valmistautuu keskitalven suureen valon juhlaan. Olisipa se kaikille iloinen, hyvää mieltä ja mielenrauhaa tuottava juhlapäivä. Silloinhan on päiväkin jo hiukan pitempi.
Oikein Hyvää Joulun aikaa Kaikille.
Marja Vyyryläinen
